... ja menestys ylitti kaikki odotukset! Kaneli nousi viime vuoden elokuussa kolmosiin ja oli ennen tätä viikkoa kisannut kolmosissa tasan kaksi starttia viime lokakuussa. Aika lailla koko talvi taukoiltiin, ja vasta kevään koittaessa kaivettiin Kaneli naftaliinista ja aloitettiin treenit. Mitään ei ollut unohtunut, mutta motivaation kannalta tauko teki kyllä erinomaisen hyvää: ei sillä, etteikö koira olisi lajista tykännyt ennen taukoakin, mutta kyllähän touhu ihan uudella riemulla aloitettiin tänä keväänä.

Nyt ajattelin käydä parit kisat ennen pentujen syntymää: sitten kun talossa on pieniä pentuja, en hirveästi viitsi viedä muitakaan koiria tuollaisiin suurempiin koiratapahtumiin, ihan pöpöjä välttääkseni. Esimerkiksi kennelyskä olisi mahdollisimman epämieluisa vieras pienille pennuille. Ekana vuorossa oli siis viime tiistaina kaksi agilitystarttia Hervannassa. Vaikka nyt etukäteen mietin, että ehkä koitamme alkuun ihan vaan hyppäreitä kun ne kontaktit nyt eivät kuulu vahvuuksiimme vauhdin puolesta, niin päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan tuonne. Ensinnäkin TAKUilla on hyvä kenttä, jossa Kanelilla on aina ollut hyvä ja vauhdikas fiilis, toisekseen tuomarina oli Mujusen Salme, joka tekee oivaltavia ja hauskoja ratoja, joilla ei ole turhan tiukkoja ihanneaikoja. Enpä olisi osannut arvata, että meidän onneksemme myös puomi oli jätetty molemmilta radoilta pois. :) 

Kumpikin rata vaikutti itse asiassa aika helpolta, vaikkei sitä oikein kehtaisi sanoa ääneen. Tulee sellainen olo, että onko tässä ihan tyhmä kun ei näe niitä ratojen hankaluuksia. Kuitenkin sain molemmille radoille ihan huippufiiliksen aikaan: päätin, että tämä on meille ihan pala kakkua. Kun olen vaan tarkkana enkä unohda koiraa selän taakse, Kaneli hoitaa lopun. Usein kisajännitys on itsellä ollut hiukan lamaannuttavaa sorttia, jalat painaa tonnin eikä ajatus kulje. Nyt lähtöviivalle astellessa olo tuntuikin kumman energiseltä ja sain kuin sainkin omaan ja koiran liikkeeseen sopivasti pöhinää.

Niin siinä sitten kävi, että onnistuimme tekemään kelpo nollat molemmilta radoilta! Varsinkin ekassa radassa oli kivasti vauhtia, ainoastaan kepit olivat varsin hitaat. En sitten tiedä, häiritsikö Kanelin pujottelua oma hidasteluni ja ennakointini keppien jälkeistä käännöstä suunnitellessa, vai oliko ihan keppien vieressä olevat putket jonkinlainen häiriötekijä. Myöhemmin videolta näin, että Kaneli sai tosissaan tehdä töitä vikan riman kanssa hypättyään liian aikaisin, mutta hienosti siitäkin selvittiin. Olisi muuten ollut eka rima, jonka Kaneli olisi kisoissa pudottanut, onneksi jäi tälläkin kertaa läheltä piti-tilanteeksi!

Toisella radalla päätin koettaa pariin kohtaan ohjauksia, joita on kyllä harjoiteltu kovasti, mutta joita en ole kisatilanteessa ikinä uskaltanut tehdä. Ohjaukset hidastivat menoa hyvinkin joitakin sekunteja, mutta koska ne kuitenkin onnistuivat ja ehdittiin hyvin aikaan, olen iloinen että tein ne. Silläpä kai se koirakin oppii aina vaan paremmaksi, kun niitä vaikeampiakin temppuja aletaan yleistää myös kisatilanteeseen. Aina ei vaan ehdi valssata, vaikka se kivaa olisikin. :) 

20155620_1398342263554489_53674848671469
Maailman paras Kaneli ja uusi, ansaittu lelu. Kotimatkalla Kaneli sai vielä elämänsä ensimmäisen juustohampparin. ;)

Ensi lauantaina mennään sitten Janakkalaan, yhdelle hyppy- ja yhdelle agilityradalle. Ratoja olisi ollut tarjolla sekä lauantaina että sunnuntaina kolme kappaletta, mutta totesin jo ajat sitten, että kaksi rataa Kanelille on ihan riittävästi, puhumattakaan että kahtena peräkkäisenä päivänä lähtisi kisaamaan. Samanlaista sukseeta ei missään tapauksessa odoteta, mutta silti kiva lähteä taas hakemaan sitä loistofiilistä ja testailemaan, mikä toimii ja mikä ei!