Laitetaan tämä A-asia omaan postaukseensa, ettei edellinen agipostaus paisu ihan järjettömäksi. :)

Koska Kanelin suuresta lahjakuudesta huolimatta tavoitteenamme ei ole MM- tai edes SM-kultamitali, päätin kokeilla sen kanssa juoksu-Aan opettamista. Juoksemalla tehdyssä Aassa on mielestäni parikin etua perinteiseen pysäytykseen: jos onnistuu opettamaan koiran oikeasti tulemaan täysillä pysähdykseen (joka ei muuten ole helppoa), se ei ole kovin koiraystävällinen rämähdys, itse asiassa aika rankka etupäälle ja selälle. Ja sitten taas jos koira oppii hiippailemaan Aan alastulon hitaasti ja varmistellen, siinä menee hukkaan monta sekuntia. Me aloitettiin opettelu niin, että laitoin Aalle kaksi pumpperia ja aloin vain juoksuttaa. Tavoitteena on siis saada koira tulemaan alastulo kahdella loikalla alas. Ensimmäisellä loikalla koiran olisi tarkoitus "lentää" Aan harjan yli suhteellisen pitkälle alastulolle, toisella loikalla koiran on tarkoitus osua kontaktille. Kahdella pumpperilla harjoittelimme tätä, siis näin.

Yleinen käsitys juoksukontaktien opetuksessa tuntuu olevan se, että heittolelulla saadaan koiralle vauhti ja fokus eteen, eli lelu lentää ajoissa ja joka kerta, riippumatta koiran onnistumisesta. Tämä hiukan sotii minun koirankoulutuskäsitystäni vastaan, sillä ainakin Kaneli kyllä mieltää pallonsa palkaksi. Miksi sen kannattaisi tehdä oikein, jos pallo lentää joka tapauksessa? Tai oikeammin, mistä se voi tietää, mikä on oikea suoritus kun se palkataan joka suorituksesta? Fokus piti kuitenkin saada paremmaksi, joten otimme käyttöön naksun, targetin ja apupalkkaajan. Fokus saatiin eteen, osumasta naksautettiin ja nami tipahti targetille. Manners minder olisi hiukan soiva peli tässä reenissä, mutta mennään nyt toistaiseksi halvemmilla keinoilla. :) Sanomattakin on selvää, että vääristä suorituksista ei seuraa mitään pahaa, ainoastaan uusi yritys. 

Kaneli hokasi pumpperien tarkoituksen varsin hienosti, mutta niiden häivyttäminen olikin sitten vähän ajatustyötä vaativaa. Ensimmäinen kerta kokonaan ilman pumppereita oli varsinainen fiasko. Harjan yli hyppääminen sujui hienosti, mutta pumpperin puuttuessa koira selvästi hätääntyi - ja loikkasi toisen laukkansa suoraan maahan. Päätin kokeilla, miten se suhtautuu vanhaan kunnon jeesusteippiin, tuohon ihmeapuvälineeseen, jolla voi korjata mitä vaan. Niin vaan meni jeesusteippi täydestä kuin väärä raha pumpperin korvikkeena ja homma alkoi taas toimia. Pian aloin kaventaa teippiä, eikä vielä tämäkään tuottanut ongelmaa. Teipin poistuessa kuitenkin vanha ongelma nosti päätään: ilman mitään apuvälinettä Kanelilla ei kertakaikkiaan ollut hajua, mihin sovittaa alemman laukkansa, jolloin se ratkaisi ongelman hyppäämällä kontaktin yli.

Tähän päätimme kokeilla putkea avuksi, tarkoituksena siis, että Aan jälkeen suhteellisen lähellä oleva suora putki ei ainakaan houkuttelisi koiraa hyppäämään kovin kauas Aasta. Näin saatiinkin toinen laukka takaisin alastulolle, mutta aluksi ylempi, harjan ylittävä loikka jäi liian lyhyeksi, jolloin toinenkaan laukka ei yltänyt kontaktille. Putkea siirrettiin hiukan kauemmas, joka oman käsitykseni mukaan toi koiralle lisää itsevarmuutta ylittää harja vauhdilla: ei tarvinnut himmailla törmäyksen pelossa. Lisäksi välissä tehtiin yksi toisto pumpperilla muistuttaen, tämä toisto vaan ei näy videolla. Tässä kuitenkin treenin etenemistä. Kahdessa ekassa toistossa siis putki on melkoisen lähellä Aata, jolloin koira selvästi himmaa harjaa ylittäessään --> alempikaan laukka ei osu kontaktille. Parissa seuraavassa toistossa vauhti ja rytmi ovat kohdillaan, jolloin harjan yli saadaan kunnon loikka ja myös alastulo osuu kontaktille. Tällä hetkellä on ankarassa pohdinnassa, pitäisikö jatkaa tuon harjan yli loikan vahvistamista vai pitäisikö jollain keinolla alkaa opettaa Kanelia pidentämään toista laukkaansa. Sehän on varsin lyhyt edelleen, verrattuna siihen, mihin koira pystyisi. Lisäksi näin tehtynä A vaatii hyvän lähestymisen onnistuakseen.

Aika näyttää, mihin projekti etenee. Tässä vaiheessa, vaikka vaikeuksiakin on ollut, ei ole iskenyt minkäänlainen epätoivo. Hirveän hauskaa ja mielenkiintoista opettelua kummallekin, koiralle ja ohjaajalle!