Vaihteeksi hieman terveystuloksia, hyviä ja vähän niitä huonompiakin.

Enni (Pealrifield's Amelie) kävi PLL-testeissä ja todettiin tämän geenivirheen osalta normaaliksi. Näin ollen myös Ennin kaksi ensimmäistä pentuetta ovat PLL-normaaleita. Viimeisimmän pentueen isää ei ole testattu, mutta Ennin tuloksen vuoksi D-pojat voivat olla maksimissaan geenivirheen kantajia, paitsi tietysti Uljas, joka on itse testattu terveeksi.

Ennin sisko Lyyti (Pearlfield's Audrey) kävi lonkkakuvissa selkävaivojen ja ontumisten takia, ja sillä valitettavasti todettiinkin dysplasia ja nivelrikko toisessa lonkassa. Nyt toivotaan kovasti, että Lyytin elämänlaatu saadaan kohenemaan ja vaivat helpottamaan uuden ruokavalion sekä lääkkeiden avulla.

Viime viikonloppuna vietettiin Kangasalla pentutreffejä mukavissa tunnelmissa: paikalla oli n. 15 pentua, joista viisi oli Kanelin jälkikasvua! Pennut olivat mahdottoman reippaita ja tomeria: leikit olivat hurjia ja viehejuoksu oli kaikkien mieleen. Lisäksi kaikki ovat edelleen mahdottoman kauniita, vai mitä?

Rasu (Let's Rock Faster Harder Louder) 4kk (kuva Aino Mustonen)

Misteli (Let's Rock From Above) 4kk

Madde (Let's Rock Face To Face) 4kk

Milli (Let's Rock Femme Fatale) 4kk

Tara (Let's Rock Full Of Herself) 4kk

Myrtti-poika (Let's Rock Fearless Timberjack), joka asustelee Pietarissa, lähettelee säännöllisesti kuulumisiaan:

Lisäksi Hippusuolla asusteleva Hilla (Let's Rock Force Be With You) kirjoittaa ahkerasti blogiaan, kannattaa käydä katsomassa!

 

Kivasti tällaiset pentutapaamiset piristävät pimenevää syksyä ja arkea. Oma aika menee lähinnä opiskellessa, enemmän ja vähemmän ahkerasti, ja koirat ovat ottaneet tehtäväkseen vuoroin piristää eloani ja vuoroin tehdä mut hulluksi. Välillä täytyy myöntää, että pidän muutenkin itseäni hieman hulluna, kun elän kolmen koiran kanssa kerrostalossa, mutta noooooh, aikansa kutakin. Varsinkin kun tuollaisen nuoren klopin aktiivisuus on yllättänyt mut suuresti, tyttöjen liikunnan- ja tekemisentarve on ehkä puolet siitä, mitä Uljas vaatii. Tosin mä olen keksinyt hienon tavan lenkittää koirat tavalla, joka Unskillekin riittää, nimittäin pyöräilemällä. Näin ollen myös naapurini pitävät mua hulluna, kun kiidän punaisella Nopsallani pitkin Impolaa kolmen valkoisen salaman perässä.  Itse siinä kyllä ei saa yhtään liikuntaa, mutta hälläkö väliä.

Ennillä on parhaillaan juoksu, ja ensi viikolla se joutuukin lähtemään evakkoon, Uljas-poika kun alkaa olla vähän turhan kiinnostunut mutsistaan. Ja kun tästä selvitään, alkaa todennäköisesti Kanelin juoksu, joka taas vaatii erityisjärjestelyitä. Noh, itsepä olen soppani keittänyt.